Valitse kieli Suomi

omat tietosi ostoskori

Artikkelit »

Vuorijuoksua paljasjalkakengillä Gran Canarialla


Paljasjalkakengät, Juoksu by Jukka K., 21.02.2019
Ollaan muutaman viime kuukauden aikana siirrytty arkikävelyssä ja juoksussa käytännössä pelkästään paljasjalkakenkien käyttöön. Kokemukset tästä ovat erittäin positiivisia. Tykätään Villen kanssa molemmat paljon vuorista ja polku-/vuorijuoksusta ja pohdiskeltiin, että Suomen lumimassojen vaihteluksi olisi ihan kiva nähdä aurinkokin välillä edes vilaukselta. Kun vielä oli isoa kiinnostusta testata paljasjalkakenkien toimivuutta haastavissa oloissa isoilla kilometrimäärillä niin päädyttiin lyhyellä varoitusajalla varaamaan matka Gran Canarialle, jossa on erityisen hienoja vuoristopolkuja, kiva ilmasto ja jossa paljasjalkakengät pääsisivät kunnon testiin! Tässä kirjoituksessa käydään hiukan läpi reissun kokemuksia.

Jukka Kaavi


Reissussa oli käytössä seuraavat päävarusteet:
  • Juoksuliivi: Hoka F-LIGHT 7L PACK (+ 2 x 0.5l ruttupulloa)
  • Lamppu: Lumonite Compass R
  • Sauvat: Black Diamond Distance Carbon Z
  • Takki: BERGHAUS VAPOURLIGHT HYPER SMOCK 2.0
  • + Aurinkolasit, energiaa, elektrolyyttejä
Kengät:

Jukka:
Ville:

Sekä Prio että Nimbletoes ovat kevyitä ja kohtuullisen minimalistisia juoksukäyttöön hyvin soveltuvia paljasjalkakenkiä, joilla olemme tykänneet juosta jo ennen reissua. Laukkuihin oli pakattu myös Inov-8:n ja Salomonin perinteistä maastojuoksukenkää siltä varalta, että jalat olisivat haastavissa olosuhteissa isoissa treenimäärissä kuormittuneet paljasjalkakenkien käytöstä. Muille kengille ei kuitenkaan ollut mitään tarvetta, vaan teimme kaikki lenkkimme pelkästään yllä mainituilla paljasjalkakengillä ilman minkäänlaisia jalkaongelmia.

Navigointi: Tuntemattomassa maastossa vuoripoluilla navigointi pelkällä perstuntumalla toimii yleensä aika huonosti. Tällä reissulla navigointia hoiti “lennossa” (ilman kummempaa etukäteen suunnittelua) ansiokkaasti Ville kätevän näköisellä “OfflineMaps”-applikaatiolla.

Lopputulos:
Reissu meni ihan nappiin. Keli oli aurinkoinen (päivälämpö n. 20 C) ja maisemat sekä ympäristö erittäin kaunista. Joka päivä päästiin heittämään kunnon lenkki vuoristossa ja itse juoksentelin hieman vielä ylimääräisiä aamu-/iltalenkkejä. Yhteensä muutamassa päivässä ulkoilua vuorilla kertyi n. 115km ja n.6000 nousumetriä. Ihan kunnon harjoitusleiristä voidaan siis puhua :) Hieman yllättäen tosiaan pystyimme vaivatta kumpikin käyttämään pelkästään paljasjalkakenkiä koko reissun ajan.

Xero Prios

Seuraavaksi hieman kuvia ja muisteloita päivien kulusta.

25.1. Perjantai: Roque Nublo




Oltiin lähdetty aikaisin aamusta Norwegianin koneella liikkeelle ja laskeuduttiin Gran Canarialle iltapäivästä. Lentokentältä löytyi pikku hakemisen jälkeen vuokra-Polo alle ja suunnattiin nokka sisämaahan kohti pientä Tejedan kylää, josta oltiin vuokrattu etukäteen mukavan näköinen keittiöllinen kahden makuuhuoneen vuoristomökki.

Ajomatka ei ollut pitkä ja pian kurvattiinkin mökin pihaan, jossa Jose jo odotteli mökin avainten kanssa. Mökki oli tilava ja isolta parvekkeelta avautui mahtava näköala vuoristoon. Sieltä näkyi selvästi myös Roque Nublo, joka on n. 2000m metrissä oleva 80m korkea kivipaasi (yksi Gran Canarian luonnon nähtävyyksistä).

Mökkiä ei ehdittykään ihastella kuin n. 15 minuuttia, jonka jälkeen molemmilla oli jo juoksuvarustus päällä ja paljasjalkakengät jalassa jasiitä sitten lähdettiinkin heti Roque Nublolle päin. Tiedettiin, että takaisin ei ehditä valoisalla, joten lamppu-juoksuakin olisi tiedossa.

Aluksi oli hiukan reitin hakemista sitruuna-ja appelsiiniviljelmien seasta mutta pian oikea suunta löytyi ja alettiin kiivetä ilta-auringossa Nublon huippua kohti. Askel oli kevyt ja maisemat hienoja ja pian olikin jo tarvittavat hiukan yli 1000 nousumetriä noustu ja saavuttu Nublon kivipaadelle. Ylhäällä otettiin hieman kuvia ja ihasteltiin komeita maisemia. Tässä vaiheessa alkoi tulla täysin pimeä ja hieman viileä. Itse olin liikenteessä shortseissa ja lyhythihaisessa niin joutui vetää kevyen takin päälle.



Täydellisen pimeyden saavuttua ajateltiin aika nopeasti aloittaa laskeutuminen majalle, kun tiedossa oli kuitenkin vielä vajaa 10km laskeutumista pimeässä kohtuullisen jyrkkiä ja teknisiä polkuja pitkin. No, tässä kohdin Ville huomasi, että lamppu oli sittenkin jäänyt lähtöinnostuksessa majalle. Laskeutumisjuoksusta tulisi yhdellä lampulla kyllä ainakin tuplasti haastavampi...

Pikku hakemisen jälkeen löytyi tekniikka, jossa Ville juoksi hieman edellä ja minä takaviistossa, jolloin molemmat näkivät edes hieman polkua yhden lampun valolla. Compass R on kyllä huippu otsalamppu polkujuoksuun! Alas meno meni oikeastaantosi nopeasti keskittymisen ollessa aika tarkasti polun seuraamisessa ja juoksussa.

Saapumispäivän iltalenkille tuli mittaa n. 18km ja nousua vajaa 1200m. Mökille päästyämme laiteltiin vähän ruokaa ja ihmeteltiin, miten hyvin kevyet ja ohuet paljasjalkakengät toimivat myös tuolla kivikkoisilla vuoripoluilla. Suihkussa käydessä havaittiin, että tuli ainoastaan täysin jääkylmää vettä ja pyyhkeeksi Jose oli jättänyt meille yhteiseksi n. 30cmx30cm kokoisen kangaskappaleen. Asia lähinnä hieman nauratti (jääkylmästä suihkusta oppi reissun aikana jopa nauttimaan). Aika pian kutsuikin jo nukkumatti.

26.1. Lauantai: Cruz de tejeda – Artenara




Heräsin hieman ennen seitsemää ja tein parvekkeella vähä aamu-joogaa ja ihailin orastelevaa auringonnousua. Villelle riittipäivän pää-lenkit, mutta itsellä oli suunnitelmissa nitistää aamuille/illoille extra-lenkkejä, joten joogailujen jälkeen kiskaisin Priot jalkaan ja lähdin juoksemaan ylöspäin kohtuullisen jyrkkää mutkittelevaa autotietä. Juoksin ylöspäin 5km ja samaa tietä takaisin. Siitä tuli ihan pirteä 10km aamulenkki 300m nousulla.




Kun pääsin takasin mökille oli tietysti vuorossa jääkylmä aamusuihku ja Villekin oli heräillyt ja keitellyt kahvia (kahvi on hyvää!). Söin vähän hedelmiä, pähkinöitä, rusinoita ja tummaasuklaata aamiaiseksi ja mietiskeltiin päivän lenkkiä. Ajateltiin lähteä nousemaan suoraan mökiltä ylös Cruz de Tejedaan ja sieltä kiertää hienoa vuorenharjannetta pitkin Artenaran pikku vuoristokylään ja sieltä jotain kautta takaisin mökille.

Aamulenkistäoli kulunut hädin tuskin tuntiakaan kun taas kiskottiin juoksukamat niskaan ja lähdettiin nousemaan polkua pitkin Cruz de Tejedaan. Nousu oli helppo ja nopeahko ja ennen kuin huomattiinkaan oltiinkin jo Cruz de Tejedan näköalapaikalla. Pysähdyttiin kahville ja ostettiin hieman lisää vettä mukaan.

Kahvit hörpättyämme jatkettiin nousua läheisen vuorenharjanteen päälle ja samalla otettiin hieman valokuvia ja videota paljasjalka-vuorijuoksuhommista. Pian päästiin ylös vuorenharjanteelle josta oli taas komeat näkymät ympäri Gran Canariaa. Ylhäällä meni myös mukavaa, kohtuullisen helposti juostavaa polkua ja täällä törmättiin muihinkin polkujuoksijoihin.



Tätä mukavaa helposti juostavaa laskeutuvaa polkua hölkkäiltiin kauniiseen Artenaran kylään asti, jossa päätettiin pysähtyä ravintolaan syömään. Istuttiin ulkona auringonpaisteessa ja syötiin tonnikalaa. Otin kyytipojaksi vielä herkullista paikallista punaviiniä lasillisen. Aterian jälkeen jatkettiin laskeutumista kohti alapuolella näkyvää solaa.

Alhaalla solassa alettiin hieman tutkiskella paluu-reittiä mökille päin, kun oltiin oltu vuorilla paljasjalkailemassa tälle päivälle jo aika kauan (ja itsellä pohjilla vielä 10km aamulenkkikin). Matka taittui pienestä väsymyksestä huolimatta ihan kivasti mutta huomattiin, että molemmilla alkoi vesi käydä vähiin (sitä kun ei muistettu ostaa Artenarasta lisää). Tuttu mökki tuli kuitenkin vastaan ennen kuin veden loppumisesta ehti olla mitään haittaa.

Lenkille tuli mittaa 26km ja nousua kertyi n. 1600m. Edelleenkään ei kummallakaan mitään paljasjalkakenkien käytöstä johtuvia ongelmia. Jalkojen lihakset (etenkin etureidet, jotka kuormittuvat varsinkin jyrkkiä laskuja alas juostessa) alkoivat toki olla hieman väsyneen ja “käytetyn” tuntuisia ja muutenkin väsytti sen verran, että ei jaksettu illalla tehdä mitään kummempaa. Laiteltiin sapuskaa ja kateltiin vähän kuvia ja videoita. Peti kutsui taas aika aikaisin.

27.1. Sunnuntai: Pico de las Nieves, Tamadaba



Sunnuntai-aamuna kun heräsin niin jalkojen lihakset tuntuivat jo aika kyytiä“saaneilta”. Varsinkin etureidet olivat jyrkistä ja pitkistä laskuista johtuen hyvinkin tukkoisen tuntuiset. Kehon jäykkyydestä johtuen aamujooga parvekkeella meni aika jähmeästi. Ville lepäili vielä omassa huoneessaan niin päätin kuitenkin lähteä lyhyelle aamulenkille. Jalkapohjissa, akillesjänteissä tai pohkeissa ei ollut mitään paljasjalkakenkien käytöstä johtuvia kipuja tai tuntemuksia, niin päätin juosta tämänkin päivän lenkit paljasjalkakengillä. Könysin tietä ylös 2.5 km ja sama alas. Riitti hyvin tälle aamulle.



Mökille päästyäni huomasin ilokseni, että kahvia oli jälleen saatavilla. Syötiin Villen kanssa aamiaista ja pohdiskeltiin, että lähdettäisiin Pico de las Nieves –huipulle johtaville poluille. Lähdettiin taas aika nopeasti aamiaisen jälkeen liikkeelle, tällä kertaa autolla.

Ajettiin hieman lähemmäksi Pico de las Nievesin polkuja ja jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin nousemaan kivikkoista pikkupolkua. Mietittiin mitäköhän hommasta mahtaa tulla, kun molemmilla jalkojen lihakset (etenkin reidet) tuntuivat hyvinkin jumisilta ja yhteistyökyvyttömiltä. Nousu kuitenkin eteni ja maisemat vaihtuivat, välillä oli hienoja kallioita ja välillä metsää neulaspolkuineen. Aurinko paistoi ja luonto oli kyllä todella kaunista ja jalatkin alkoivat hiljalleentoimia hieman paremmin –pystyttiin juoksemaan tasaiset ja loivat ylämäet ja käveltiin jyrkät. Saavuttiin huipun näköalapaikoille, ostettiin kojusta kahvit ja mentiin istuskelemaan kallioille. Näkymät joka suuntaan olivat todella hienot! Hörpittiin kahvitloppuun ja otettiin parit kuvat ja lähdettiinlaskeutumaan samaa reittiä.



Laskeutuminen oli jumijaloilla hankalampaa kuin mitä nousu oli ollut mutta yritettiin silti juosta. Varsinkin jyrkät kivikkoiset pätkät olivat erittäin työläitä ja Ville fiksuna miehenä päätyi kävelemään ne. Itse juoksin koko laskun ja tavattiin sitten autolla. Hieno lenkki jälleen kerran (15km / 830m).

Lenkin jälkeen ajettiin takas kämpille ja Ville painui ravintolaan syömään ja itse kokkailin mökissä. Aurinko paistoi kuumasti parvekkeelle ja siinä oli mukava syödä ja nautiskella hieman paikallista erittäin herkullista punaviiniä. Villekin saapui pian ravintolareissultaan ja lepäiltiin parvekkeella. No, kohtahan tässä keksittiin, että lähdetäänkin vielä iltalenkille.



Kohteeksi valikoitui Tamadaba, jonne oli noin 25 minuutin ajomatka. Tarkoitus oli tehdä vain ihan lyhyt iltakävely. Aurinko oli juuri laskemassa, kun lenkki alkoi heti isohkolla nousulla. Jalat tuntuivat kuitenkin kummallakin paremmilta kuin päivän aiemmalla lenkillä. Maasto Tamadabassa oli erilaista kuin aiemmilla lenkeillä. Täällä oli nättiä metsää ja pehmeätä alustaa, kun aiemmin ollaan totuttu kallioiseen ja kivikkoiseen baanaan. Jalat tuntuivatkin niin hyviltä, että päädyttiinkin juoksemaan koko lenkki. Vajaa puoli tuntia startin jälkeen aurinko laski kokonaan ja kaivettiin otsalamput esiin (Villelläkin oli tällä kertaa oma mukana :)). Metsä oli maagisen hienoa otsalamppujen kapeahkoissa valokiiloissa mutta muuten täydellinen pimeys hieman hankaloitti navigointia.

Lopulta 10.5 kilometrin jälkeen päädyttiin takaisin autolle - olipa kiva iltaulkoilu! Kolmen lenkin päivä oli kyllä aika raskan ja kämpillä ei taaskaan tehty mitään erikoista. Vähän ruokaa naamariin ja nukkumaan.

28.1. Maanantai: Morro de la Huerto



Heräsin hieman tavallista myöhemmin ja ruho tuntui sen verran runtua saaneelta, että päädyin poikkeuksellisesti skippaamaan aamulenkin :o. Viimeinen kokonainen päivä oli käsillä, joten pienehköstä väsymyksestä huolimatta aamukahvien jälkeen vedettiin juoksutamineet innokkaina niskaan ja paljasjalkakengät jalkaan ja lähdettiin autolla liikkeelle. Ville oli katsellut samasta paikasta lähtevää reittiä, kuin mistä Pico de las Nievesin nousu lähti. Sinne siis ja auto tuttuun paikkaan parkkiin.

Lähdettiin taas jylhiin vuorimaisemiin ja yritettiin edetä kuten aina ennenkin –tasaiset ja alamäet juosten ja yhtään jyrkemmät nousut kävellen. Aika alkumatkasta pysähdyttiin ihastelemaan maisemia ja hörppäämään mukaan varatut kylmät alkoholittomat oluet. Kroppa oli väsyneen tuntuinen mutta hyvin pystyi etenemään ja juoksukin maistui. Villellä kulki tällä kertaa hieman nihkeämmin ja oireet kuulostivat sellaisilta, että taisivat kehon energiavarannot päästä hieman loppumaan. Harmiksi mukana ei ollut kuin vettä ja pari mini-salamia ja niillä ei energiavajetta oikein pelasteta.



Reitin varrelle ei osunut mitään kauppoja tai ravintoloita, joten apuja ei tullut. Ville sai kuitenkin sinnikkäästi taivallettua takaisin autolle saakka ja ihan mukava vajaa 17km / 600m ulkoilu tästäkin tuli. Oma fiilis oli aika hyvä koko ajan ja nautin tästäkin lenkistä kovasti.

Kun ajeltiin autolla takaisinpäin niin huomattiin mukavan näköinen ravintola ja pysähdyttiin siihen. Tilailtiin alkoholittomia oluita, ruoka ja kahvia ja istuskeltiin ulkona auringonpaisteessa. Siinä taisi vähän Villen energiatasapainokin heilahtaa parempaan suuntaan. Lopulta ajettiin takaisin mökille.



Asumuksemme isolle parvekkeelle on koko reissun ajan näkynyt lähistön toinen huippu: Roque Bentayga. Toinen oli Roque Nublo, joka oli ihan ensimmäisen lenkkimme kohde. Päätettiin vielä lähteä tekemään pieni iltaulkoilu Roque Bentaygalle, kun oli viimeinen mahdollisuus. Ehdimme sinne juuri auringon laskiessa ja sieltä olikin oikein mukava ihastella maisemia. Tämä oli lyhyt 5 kilometrin pyrähdys, mutta olihan sitä tullut muutamaan viime päivään jo väännettyäkin. Bentaygan “huiputuksen” jälkeen kokkailtiin vähän ruokaa ja mentiin tuttuun tapaan nukkumaan. Sen verran tiivis ja raskas (mutta niin hieno!) pläjäys tämä reissu oli ollut, että esimerkiksi baarit tms. Eivät käväisseet mielessä ollenkaan.



29.1. Tiistai: Cruz de tejeda



Lähtöpäivän aamuna heräsin ajoissa ja pienen empimisen jälkeen päätin lähteä vielä juoksemaan viimeisen aamulenkin. Tarkoitus oli vaan ihan vähänjaloitella, mutta niin sitä vaan tuli juntattua vielä tietä ja polkuja pitkin Cruz de Tejedan näköalapaikalle (samalle, jossa Artenaran lenkillä pysähdyttiin kahville).

Nousu vielä meni kohtuullisen sutjakkaasti, mutta alasjuoksu “betonijaloilla” oli jo kohtuullisen työlästä. Hyvä silti, että tuli vielä viimeinen aamulenkkikin tehtyä (9.2km / 450m).

Majalle päästyäni oli vuorossa viimeinen jääsuihku (josta oli jo oppinut tykkäämään) sekä aamukahvit Villen aamukahvipalvelusta. Sitten vaan kamat kasaan ja auton nokka kohti lentokenttää. Olipa tiivis mutta erittäin hieno reissu!

Reissu oli erittäin onnistunut ja mukava. Matka-aika oli sen verran lyhyt, että ei tullut tehtyä mitään “ylimääräistä” vaan pelkästään juostiin vuorilla, syötiinja nukuttiin. Sää oli koko reissun ajan todella hyvä -sateita ei ollut ollenkaan ja aurinko paisteli joka päivä. Juoksukilsoja haastavilla vuoripoluilla kertyi muutamassa päivässä n. 115km ja oli kyllä hienoa ja yllättävääkin huomata, miten hyvin jalat toimivat kun käytössä oli koko ajan pelkästään paljasjalkakengät. Olin täysin varautunut siihen, että esimerkiksi pohkeet tai akillesjänteet olisivat väsyneet ja kipeytyneet (ja tämän takia osan aikaa olisi pitänyt käyttää perinteisiä juoksukenkiä) mutta mitään tällaisia ongelmia ei ilmennyt ja pystyttiin käyttämään paljasjalkakenkiä 100% lenkeistä.Reissun rasituksista palautuminen tapahtui myös erittäin nopeasti, ja heti seuraavana päivänä pääsi normaaliin juoksu-ja kiipeilyrytmiin kiinni :).



Sinua saattaa kiinnostaa myös ...

Nimbletoes Trail 1000km käyttötesti

Vähän aikaa sitten Nuuksion märillä ja mutaisilla poluilla pamahti vakiojuoksukenkiini Nimletoes Traileihin 1000 juostua kilometriä matkamittariin.Kuten ao. kuvasta näkyy, likaisuutta lukuunottamatta kengät ovat tuhannen juoksukilometrin jälkeen vielä hyvässä kunnossa. Pohja on m...

Miten löydät lämpimät paljasjalkakengät talveen ja syksyyn?

Jalka pysyy lämpimänä paljasjalkakenkiä käyttäessä niin kauan kuin on liikkeessä. Kovillakaan pakkasilla jalkoihin ei välttämättä tule kylmä edes kesäkäyttöön suunnitelluissa pj-kengissä, koska jalkapohjan lihakset tekevät työtä ja pitävät jalan lämpöisenä.Jos liike loppuu vaikka...

NUTS Karhunkierros 2019 166km, sinne ja melkein takaisin (DNF)

Kahtena aikaisempana vuonna olin käynyt juoksemassa Karhunkierroksen 83 km kisan ja reitti sekä tapahtuma ovat erittäin hienoja! Kun kaverikin oli taas lähdössä perusmatkaa taittamaan niin oli helppo päätös pistää itsekin nimi 166 km starttilistaan syksyllä heti ilmoittautumisen ...