Valitse kieli Suomi

omat tietosi ostoskori

Artikkelit »

NUTS Karhunkierros 2019 166km, sinne ja melkein takaisin (DNF)


Paljasjalkakengät, Juoksu by Jukka K., 30.05.2019
Kahtena aikaisempana vuonna olin käynyt juoksemassa Karhunkierroksen 83 km kisan ja reitti sekä tapahtuma ovat erittäin hienoja! Kun kaverikin oli taas lähdössä perusmatkaa taittamaan niin oli helppo päätös pistää itsekin nimi 166 km starttilistaan syksyllä heti ilmoittautumisen auettua.

Kenkien osalta olin jo pidemmän aikaa vaistomaisesti ajautunut mataladroppisten ja vähän vaimennettujen/tuettujen kenkien suuntaan. Loppusyksystä aloin juoksemaan pelkästään barefoot-kengillä ja niillä on ollut tosi kivaa ja kevyen tuntuista juosta. Tästä sitten heräsikin ajatus, että yrittäisin juosta KK:n perusmatkan paljasjalkakengillä - ehtisinhän kuitenkin totuttaa ja vahvistaa jalkoja puolisen vuotta.

Tammikuun lopulla pääsin kaverin kanssa vajaaksi viikoksi juoksentelemaan Gran Canarian vuoripoluille. Kaikilla lenkeillä oli jalassa barefootit ja kilsoja ja vertikaalia kertyi oikein mukavasti. Lisäksi jalat säilyivät hyväkuntoisina. Tämä valoi mukavasti uskoa KK-barefoot projektiin.

Huhtikuussa suunnistin kuukaudeksi Thaimaahan kalliokiipeilemään ja juoksentelemaan viidakkopoluille. Aurinkotankkaus ja treenailu tekivät hyvää ja Thaimaasta palatessa olo tuntui valmiilta n. 3 viikon kuluttua tapahtuvaan KK 166 km starttipamaukseen. Rukalle lähdön odottelu meni töiden ja viimeistelytreenien merkeissä, ja kyllähän sitä tartti vielä hieman varustepuoltakin täydennellä.


Kamppeet

  • Liivi: Salomon advanced skin 12 set, pakolliset varusteet, 3x0.5l lötköpulloa
  • Pääkengät: Joe Nimble nimbleToes Trail - Miesten malli
  • Varakengät: Xero Shoes Terra flex (miesten)
  • Sukat: Injinji 2.0 OUTDOOR OW CREW Wool CBS
  • Kompressiosäärystimet: Skins
  • Irtohihat: Thaimaasta 1 euron hihat
  • Shortsit: Salomon Trail Runner Twinskin
  • T-paita: WAA Ultra carrier short sleeve
  • (Sade)takki: Berghaus Vapourlight Hyper Smock 2.0
  • Kello: Garmin Fenix 3 (+powerbank ja piuhat lataamista varten)
  • Lisäksi perussormikkaat, salomonin juoksulippis ja buffi
  • Dropbägeihin varakengät, pitkähihainen merino-paita ja salomonin pitkät juoksutrikoot

Varusteet

Kisaeväiden suhteen en tehnyt mitään kulutuslaskelmia tai suunnitelmia. Ostelin ihan random-määrän High5:n geelejä (osa kofeiinillisiä), mars- ja snickerspatukoita, clifbareja sekä irtokarkkeja. Lisäksi mukaan tuli suolaa minigrip-pussissa sekä elektrolyyttitabletteja.

Compeedin rakkolaastareitakin kävin matkaan hankkimassa vaikka ikinä ei ole barefooteilla tapahtunut minkäänlaista hiertymistä / rakkojen muodostumista. Käyttämättä jäivät compeedit tälläkin reissulla (kertaakaan ei edes tuntunut koko taipaleen aikana, että jotain hankaamista tapahtuisi).

Sauvat päätin jättää kotiin kun ajattelin, että sinne lähdetään juoksemaan ja että niille olisi käyttöä ainoastaan takaisin tullessa Konttaisen ja maalin välillä. Tämä (kuten useimmat muutkin päätökseni) osoittautui myöhemmin isoksi virheeksi.


Pre-race

Lähdettiin ajelemaan Kuusamoa kohti torstaiaamuna jo viiden aikoihin aamulla. Ajateltiin, että on kiva keretä mökille hyvissä ajoin varusteita näpläämään, syömään ja vähän jaloittelemaan. Matkassa oli mukana pari taistelutoveria, toinen ottamassa revanssia perusmatkasta ja toinen lähdössä kasikympille.

Ajomatka meni mukavasti ajovuoroja vaihdellen ja kahvitaukoja pidellen ja perille saavuttiin kolmen aikaan iltapäivällä. Meidän mökki oli n. 2 kilometrin päässä kisakeskuksesta ja mökille päästyämme käväistiin pikku lenkillä keskuksella. Tässä lähtöpaikkaa ja reitin alkua ihmetellessä heräsi kova polte päästä starttaamaan!

Lähtöpaikalla

Lenkin jälkeen oli vuorossa perinteistä startin odottelua: kisaspekulaatioita, ruokailua ja kamppeiden näpläämistä. Itsellä oli takana lähinnä kaksi karhunkierroksen 83km matkaa ja Nuuksio ultraa mutta ei mitään lähellekään niin pitkää suoritusta kuin nyt oli tiedossa. En oikein tiennyt mitä odottaa niin en myöskään tehnyt mitään tarkempia strategiasuunnitelmia vaan ajattelin vetää fiilispohjalta. Sen verran kumpaakin aivosoluani kuitenkin kiusasin, että päädyin siihen, että ei kannattaisi juntata jalkoja jumiin heti ekalla mäkipätkällä lähdöstä Konttaisille ja että puoliväliin Hautajärvelle pitäisi ennättää 12-13 tunnissa.

Menin nukkumaan aikaisin ja sain ihan kohtuullisesti nukuttua. Aamulla kokkailin vielä ihan kunnon aamiaiset ja kahvia tietysti meni monta kupillista. Sitten olikin jo aika alkaa kiskoa kisatamineita niskaan ja tarkistaa vielä kerran, että juoksuliivissä ja dropbägeissä on sinne tarkoitetut kamppeet.

Keliä oltiin seurailtu illalla ja nyt vielä aamulla ja vaikutti, että päivä olisi aika mukava mutta yöllä alkaisi sataa ja olisi kylmä. Päädyin lähtemään sortseissa, t-paidassa ja irtohihoissa ja hautajärven dropbägiin menisi pitkät trikoot ja pitkä paita paluumatkaa varten.

N. 10:30 siirryttiin kisakeskukselle hoitamaan varustetarkistukset, hakemaan numerot ja jättämään dropbägit. Nämä askareet hoituivat tehokkaasti ja nopeasti ja sen jälkeen mentiin hotellin respaan juomaan kahvia ja odottelemaan. Viittä vaille kaksitoista olikin sitten aika hakeutua lähtökarsinaan, kyllä jännitti!

Lähtö


Sinne ...

Lyhyestä startin odottelusta ei ole oikein muistikuvia, musiikki ja kuulutukset pauhasivat ja savukone puski savua ja yhtäkkiä sitä jo juostiinkin ensimmäistä mäkeä kohti. Ihmisiä oli paljon kannustamassa ja fiilis oli tosi hyvä, kun viimeinkin oli päästy matkaan. Kelikin vaikutti oikein mukavalta ja aurinkokin pilkotteli. Rullailin irtohihat alas ja etenin hymyssä suin kohti Konttaista.

Rukan mäkiä

Ensimmäinen vajaa 7km pätkä sisältää paljon suhteellisen jyrkkiä laskuja ja nousuja ja tämä oli tarkoitus mennä ihan hissukseen jalkoja säästellen. Fiilis oli kuitenkin sen verran innokas, että Konttaisten huoltoon saavuin tasan tunnin kohdalla, joka oli kovempaa kuin olin ajatellut. No eipä tämä haitannut ollenkaan ja huollossa täyttelin nopsasti 2 pulloa ja kauhoin suklaata suuhun ja jatkoin suhteellisen nopeasti matkaa.

Konttaisen nousun ja laskun jälkeen alkoi yhtämittaisten mäkien tilalle tulla kivasti juostavaa polkua ja juoksu tuntui helpolta ja kivalta. Paljasjalkakengillä oli kevyttä ja mukavaa juosta ja tuntuma alustaan oli mainio. Keli oli myöskin juoksuhommiin liki täydellinen. Eipä tässä tarvinnut muuta kuin nautiskella ja ihailla hienoa luontoa. Tässä vaiheessa en vielä seuraillut kilometrejä ollenkaan ja yllätyinkin kun Basecampin huolto tuli todella nopean tuntuisesti vastaan. Seuraavaksi olisi vuorossa pitkä ja haastava etappi Oulankaan, joten täyttelin kolmannenkin pullon ja popsin huolellisesti pöytien antimia muutaman minuutin ajan.

Lähdin päättäväisesti huollosta juoksemaan kohti Oulankaa ja tarjolla olikin helposti juostavaa hyvää neulasbaanaa. No, tässä maailman helpoimmassa maastossa vedin kuitenkin kunnon pannutukset ja kyynärpäät auki. Takana juossut kaveri nykäisi mut pystyyn ja naureskeltiin, miten kaatumiset aina tuntuvat tapahtuvan kaikkein helpoimmissa maastoissa. Tässä vaiheessa juoksin jonkin aikaa n. 4 juoksijan porukassa, ja vaihdeltiin vähän ajatuksia ja juoksujuttuja minut pystyyn auttaneen kaverin kanssa. Edelleenkään ei ollut mitään ongelmia ja matka taittui mukavasti. Eväät ja nesteet upposivat myöskin hyvin.

Porukka hajosi jossain vaiheessa ja etenin yksin. Vastaan tulivat osuuden hankalat ja hitaat pätkät, mutta ei ollut mihinkään kiire ja matka eteni. Puroista sai raikasta ja erittäin herkullista vettä. Paljasjalkakengät ja injinjin varvassukat toimivat edelleen hyvin. Rakoista ei ollut tietoakaan eikä ainakaan vielä tuntunut jalkapohjissa, pohkeissa tai akilleksissa rasituksen oireita (olin varautun, että tällaisia voisi alkaa jossain vaiheessa matkaa ilmenemään).

Popot

Vetelin hidasta, juurakkoista osuutta rauhakseen ja odottelin lempiosuuttani reitistä eli pätkää, jossa mennään hyvin juostavaa alustaa ylhäällä harjanteen päällä alhaalla siintelevän Oulankajoen varressa. Jonkun ajan kuluttua tämä mukava ja erittäin kaunis osuus alkoikin ja vaikka kehossa alkoi jo hieman rasitusta tuntumaan niin nautin tästä pätkästä täysin rinnoin ja juoksin sen ihan mukavaa vauhtia.

Oulanka jokea

Oulankajokea

Tässä vaiheessa alkoi taivalta olla kasassa n. 55km / 7h 40mins ja Oulangan huolto tuli vastaan. Tässä huollossa oli pääsy toiseen dropbägiin ja ensitöikseni täydensinkin dropbägistä lisää energiaa liiviin. Täyttelin myös kaikki 3 pulloa ja söin pöytien herkkuja. Hiukan jo rasitusta tuntui mutta olin edelleen täysin juoksukuntoinen ja hyvällä fiiliksellä. Jatkoin matkaa kohti Hautajärveä (puoliväli) hiukan hämärtyvässä illassa.

Alkoi hieman viilentyä ja nyin irtohihat ylös käsivarsia lämmittämään. Aurinko laski kauniisti horisontin taa ja mietiskelin, että on tämä vaan todella hieno kisa ja reitti kaikkine koskien ylityksineen ja hienoine maisemineen.

Auringonlaskua

Kun matkaa oli takana n. 75km huomasin, että käteni olivat ihan turvoksissa ja oikean jalan etureidessä alkoi ilmaantumaan kramppailun tapaisia oireita. No, tähän asti olikin tullut todella helposti, ajattelin. Olin mielestäni nautiskellut riittävästi elektrolyytti- ja urheilujuomaa ja hiukan suolaakin syönyt. Ihmettelin mistä tuo turvotus ja kramppailu mahtaa johtua. Hidastin vauhtia ja koitin syödä ja juoda lisää. Etureiden kramppaus vaan paheni ja jalalla alkoi olla erittäin hankalaa juosta. Hautajärvi oli kuitenkin lähellä ja päätin pitää siellä pitkän tauon ja syödä ja juoda kunnolla ja yrittää hieroa jalkaa. Olin kuitenkin tässä vaiheessa kovin huolissani - tällä jalalla 83km takaisin olisi pitkä matka. Juoksun ja kävelyn sekoituksella pääsin lopulta Hautajärven huoltoon. Täällä oli myös toinen dropbägi.

Join paljon urheilujuomaa ja söin suolakurkkuja sekä sipsejä. Siirtelin myös lisäenergiaa bägistä juoksuliiviin ja täyttelin pullot. Muistin myös laittaa Garminin reppuun latautumaan. Sen jälkeen menin istumaan ja yritin hieroa etureittä samalla pohdiskellen, että mitenköhän sitä uskaltaa matkaa jatkaa. Muuten fiilis oli ihan hyvä, ei juurikaan väsyttänyt. Kädet olivat edelleen turvoksissa mutta jalka tuntui huollossa hieman paremmalta. Päätin vielä juoda kupillisen kahvia ja jatkaa sen jälkeen heti matkaa. Kahvia hakiessani kaverini saapui huoltoon myös ja vaihdettiin hieman kuulumisia. Valittelin turvonneita käsiä ja kramppeja. Olimme molemmat päässeet Hautajärvelle mukavassa ajassa ja paluumatkaan aikaa olisi erittäin reilusti alle 30h kokonaisaikaan, joka meillä oli vähän niinkuin tavoitteena. Join kahvin ja säntäsin ulos, keli oli muuttunut viileäksi, utuisaksi ja sateiseksi.


... Ja melkein takaisin

Lähdin juoksemaan takaisin päin kohti Oulankaa ja ilokseni havaitsin, että pystyin taas juosta. Ilo oli kuitenkin kovin lyhytaikainen, kun jo kilsan-parin jälkeen etureiden krampit palasivat. Lisäksi huomasin, että olen kylmissäni. Tajusin, että tuli tehtyä iso moka. Hautajärvellä oli tarkoitus vaihtaa shortsit pitkiin trikoisiin ja laittaa pitkähihainen paita dropbägistä päälle. Nämä tärkeät askareet kuitenkin unohtuivat kokonaan jalkaa ihmetellessä. En halunnut lähteä takaisin Hautajärvelle hakemaan unohtuneita vaatteita vaan kaivoin ohuen sadetakin liivistä päälleni ja jatkoin matkaa.

En pystynyt juosta normaalisti, kun kramppailevaa oikeaa jalkaa ei juurikaan voinut koukistaa. Pystyin kuitenkin etenemään juoksua muistuttavalla tavalla siten, että heilautin oikean jalan liki suorana eteen. Sellaista hassua köpöttelyä siis. Kävelin aina, kun oli ylämäkeä tai liian juurakkoista ja heti kun edessä näytti olevan helpompaa pätkää vaihdoin aina köpöttely-juoksuun. Matka eteni tälläkin tavoin ja sain liikuttua juuri ja juuri riittävällä intensiteetillä, että ei tullut liian kylmä. Vieläkään ei kovin pahaa väsymystä kuitenkaan tuntunut, ja muistan ajatelleeni, että pystyisin vielä helposti juoksemaan kunnolla ilman jalan lihas-ongelmia. Ilma oli harmaa ja sateinen, mutta yön pimeimpinä tunteinakin näki ihan hyvin ilman otsalamppua. Öinen metsä oli erittäin hieno kokemus ja siinä oli ihan oma fiiliksensä! Jos olisi ollut sauvat niin olisin saanut kevennettyä jalkoihin kohdistuvaa rasitusta merkittävästi, mutta tyhmyyksissäni olin sauvat kotiin jättänyt ja niitä ei ollut saatavilla, joten en jaksanut asiaa märehtiä sen enempää.

Matkanteko oli aika vaivalloista eikä päässä juuri pyörinyt mitään ajatuksia. Keskityin vain liikkumaan eteenpäin. Jossain vaiheessa tajusin jalkamatkailleeni yhtäjaksoisesti ensimmäistä kertaa elämässäni yli 100km taipaleen, tämä hieman lämmitti mieltä. Pari kertaa laskeskelin, että 30h alitus pitäisi edelleen ja tälläkin vauhdilla onnistua kivasti. Välillä myös koitin ihailla öistä metsää. Muuten keskityin vain köpöttelemään kohti Oulankaa. En muistaakseni nähnyt muita koko etapilla.

Lopulta saavuin Oulangan huollolle ja ajattelin taas huollella ilman kiirettä. Söin sipsejä ja suklaata, join kokista ja lihalientä. Olo tuntui taas hieman kohentuvan. Siirtelin jäljellä olevat energiat dropbägistä liiviin ja huollon avulias väki autteli pullojen täytössä. Vajaa 115km takana ja 55km edessä. Tiesin, että edessä on äärimmäisen hankala ja hidas taival mutta uskoin sen kuitenkin jotenkuten onnistuvan. Jatkoin matkaa Karhunkierroksen tiukimmalle etapille Oulangasta Basecampille.

Aluksi oli taas kaunis, helppokulkuinen osuus korkealla Oulankajoen vierellä. Pystyin tällä pätkällä hitaaseen köpöttely-juoksuun. Kun pääsin haastavammille osuuksille meno muuttui todella hitaaksi ja pätkät, joilla sain aikaiseksi jotain juoksuyrityksiä olivat harvassa. Tilanteeni oli ollut aika muuttumaton jo pian 50km - kädet olivat turvoksissa ja oikean jalan etureisi täysin jumissa ja kramppaili aina kun jalkaa koukisteli ja usein muutenkin.

Paljasjalkakengät alkoivat tuntumaan tosi kovilta jalassa. Pito märissä juurikoissa ja kivikossa oli ihan hyvä, ei tosin ihan parhaiden Salomonien, Inov8:ien jne. luokkaa mutta erittäinkin kohtuullinen. Tämä pätkä eteni aika sumussa ja siitä ei ole hirveästi muistikuvia. Muistan, miten vaikeaa oli yrittää täytellä pulloja joesta kun ei oikein päässyt kyykkyyn ja miten paljon joutui keskittymään, että sai syötyä edes jotain. Vaikka matka eteni hitaasti ja tuskallisesti niin olin silti menossa maaliin asti ja henkinen fiilis oli yllättävän hyvä.

Kaikella on kuitenkin ilmeisesti rajansa ja n. 138-139km tietämissä lähellä paikkaa, jossa 34 km reitti yhtyy kulkemaamme reittiin oikeaan kramppi-jalkaan tuli joku outo kohtaus ja se meni ihan yhtäkkiä täysin tunnottomaksi. Kaaduin tässä yhteydessä juurakkoon ja vasen nilkka meni jotenkin ympäri. Hetken maassa pötköteltyäni vääntäydyin työläästi pystyyn ja tajusin, että tähän kohtaan homma tyssäsi. Nilkka ei kestänyt astumista käytännössä ollenkaan. Aloin ontumaan reittiä eteenpäin kun oikein muutakaan ei ollut tehtävissä. Pian tuli shortseissa ja ohkaisessa sadetakissa älyttömän kylmä, kuin liike lähestulkoon loppui. Keli oli kylmä ja satoi hiljalleen. Muita juoksijoita alkoi tulla takaa ohi ja kaikki kyselivät vointia ja avun tarvetta. En keksinyt, miten kukaan voisi auttaa niin sanoin kaikille selviäväni itse Basecampin huollolle.

Kun vääntäydyin portaita alas (niitä, jotka vievät paikkaan jossa reitti yhtyy 34km reittiin) niin takaa tullut juoksija jäi juttelemaan ja antoi ohjeet lähteä 34km reittiä väärään suuntaan, jolloin pääsisin huollolle selvästi nopeammin. Tämä oli hyvä vinkki. Matkaa oli kuitenkin tuotakin kautta arviolta 3-4 kilometriä ja etenemiskuntoni oli huono ja olin aivan jäässä. Jonkun aikaa 34km reittiä vastapalloon onnuttuani kisakeskuksesta soitettiin. En ollut itse viitsinyt soittaa, kun en yksinkertaisesti jaksanut kaivaa puhelinta kohmeisilla, turvonneilla käsilläni repusta minigrip-pussista kylmässä sateessa. Lopulta sain puhelimen esiin ja vastattua. Sain ohjeet jatkaa tätä 34km reittiä huollolle.

En nyt viitsi sen tarkemmin käydä läpi tuota evakuoitumistaivaltani. Se oli erittäin hidas, tuskallinen ja kylmä.

Pitkän ajan kuluttua kuitenkin pääsin huollolle, josta ohjattiin suoraan Basecampin taloon sisään lämmittelemään. Täältä minut haettiin raatobussiin ja siellä tajusin, etten pääse omin avuin kisakeskuksesta mökille. Tilannetta pohdiskellessani kuulin tutun äänen “Hei Jukka”, kaverini joutui keskeyttämään Basecampin huoltoon myöskin ja tuli samaan raatobussiin. Tosi ikävää, että kaverikaan ei päässyt maaliin saakka, mutta mökillepääsyongelmat ratkesivat, kun kaverillani oli autonavain ja hän oli juuri ja juuri ajokuntoinen.

83km matkalla ollut kolmas seurueen jäsen sentään juoksi komeasti maaliin saakka.

Vaikka paluumatka oli hieman hankala niin reissusta jäi tosi hyvä fiilis ja sai aimo annoksen nöyryyttä näitä pitkiä matkoja kohtaan. Hyvin kulkenut menomatka kauniissa kelissä oli äärimmäisen hieno! Kengät ja varusteet toimivat hyvin. Paljasjalkakengillä pystyy tämän perusteella hyvin taivaltamaan pitkiäkin matkoja, lisäksi ei voi olla mainitsematta miten hyvä Salomonin skin 12 set liivi oli tällaisella reissulla.

Palaan ehdottomasti NUTS Karhunkierroksen perusmatkalle ensi vuonna revanssin merkeissä ja Kolin pitkä matka täytyy ottaa myös vakavaan harkintaan :) Nyt sitten tulee fillari tutuksi jalkaa kuntoutellessa.


Oppeja

  • Sauvat mukaan tällaisille.
  • Olin juossut menomatkalla tosi paljon ylämäkiä. Näin pitkällä matkalla olisi minun tasollani järkevämpää kävellä käytännössä kaikki ylämäet ja säästää jalkoja.
  • Alku tuli liian kovaa.
  • Jalkojen lihaksiin tarvitaan lisää voimaa. Inhoan punttisalia, mutta jonkinlainen voimaharjoittelu lienee tarpeellista.
  • Pakko olla säähän sopivaa vaatetusta.
  • Jonkinlainen suunnitelma energia/neste/suola tankkaukseen voisi olla poikaa.

Kiitos!

Isot kiitokset hienosta reissusta NUTS:lle, reissukavereille, kaikille kanssajuoksijoille ja kannustajille! :) Erityiskiitokset myös huoltojen kannustaville ja avuliaille ihmisille sekä kisaa kotopuolesta seuranneille ja zempanneille kavereille!

Kiitos myös varustepuolella jelppineille Varuste.net:lle ja Natural Movement Finlandille.


Jukka Kaavi
jkaavi@iki.fi

Sinua saattaa kiinnostaa myös ...

Nimbletoes Trail 1000km käyttötesti

Vähän aikaa sitten Nuuksion märillä ja mutaisilla poluilla pamahti vakiojuoksukenkiini Nimletoes Traileihin 1000 juostua kilometriä matkamittariin.Kuten ao. kuvasta näkyy, likaisuutta lukuunottamatta kengät ovat tuhannen juoksukilometrin jälkeen vielä hyvässä kunnossa. Pohja on m...

Miten löydät lämpimät paljasjalkakengät talveen ja syksyyn?

Jalka pysyy lämpimänä paljasjalkakenkiä käyttäessä niin kauan kuin on liikkeessä. Kovillakaan pakkasilla jalkoihin ei välttämättä tule kylmä edes kesäkäyttöön suunnitelluissa pj-kengissä, koska jalkapohjan lihakset tekevät työtä ja pitävät jalan lämpöisenä.Jos liike loppuu vaikka...

Eri valmistajien lestien leveyksiä

Eri valmistajat tekevät eri levyisiä kenkiä. Yleensä saman valmistajan kaikki mallit ovat lestiltään samanlaisia, mutta joskus osa malleista saattaa poiketa valmistajan normaalista lestistä. Alla yleisimpiä paljasjalkakenkien valmistajia ja niiden lestien leveyksiä.Paljasjalkaken...